Nyt on goottilainen tarina kohillaan - Notre Damen kellonsoittaja Tampereella
Ei todellakaan mitään hävettävää, vaan komeaa ja ajatonta. Olin ensi-illassa hehkussa sekä myös harjoituksissa, joissa sai etumakua. Esimakua. Jos aloitan alusta, ja Tampereen teatterin syyskauden avajaisissa tuolloin elokuussa. Kun saavuin teatterille ja nyin ovea. Se ei auennut. Herrasmies takaani tuli paikalle, ja ihmetteli samaa, ettei ole auki, vaikka avajaiset kohta. Että hän ilmoittaa sisällä henkilökunnalle, että avata ovet. Hän oli musikaalin ohjaaja Georg Malvius.
Itse lämpiön kahviossa pääjohtaja toivotti myös lämpimästi tervetulleeksi. Tilassa esiteltiin kaikki tulevat proggikset, mutta suurimman osan, hehkutuksen sai Notre Damen kellonsoittaja eli näyttelijä Petrus Kähkönen, jonka vaatimattomuutta ja lahjakkuutta kehuin ohjaajalle. Ja Kähköselle itselleen. Tilaisuudessa Quasimodo laulaa luritti sydäntäsärkevän laulun, jossa hän haluaa kuulua joukkoon, rakastaa ja iloita, mutta jää varjoihin, rujona, jota pelätään, tai jolle nauretaan.
No sitten pääsimme paria päivää myöhemmin avoimiin harkkoihin. Huh huh. Rakastan gargoylejä, noita kivipatsaita, vedensyöksijöitä, vesinokkia, jotka harmaina hirviöinä uhmaavat korkealla goottilaisen rakennuksen jokaisessa ilmansuunnassa. Tässä tapauksessa parvilla, ja korkealla näyttämöllä. Lavalla oli massiivinen puinen tellinki, joka kannatteli kumajaa kelloa.
Ensemblen voima, vaikka harjoituksissa ei ollut kaikki maskit, peruukit, huivit,tamburiinit eikä härvelit vielä kohillaan. Eikä painotukset, niin oli oikein piristää seurata Lari Halmeen ( Phoebus ) työskentelyä. Kuinka hän naama peruslukemilla vitsaillen sai tilanteen kuin tilanteen hauskaksi, rennoksi. Phoebus on tällainen perussankari, naistenkaataja, ensirakastaja. Ironinen sellainen, mutta täysin kaanoniin sopiva veijari. Vaikka Halme jossain radiohaastattelussa, tai vastaavassa mietti, oliko hän liian vanha nelikymppisenä siihen. Ei mitään hätää, hyvin sovit. Hänellä oli muuten häiritsevän pitkä miekka.
Sitten koitti ensi-ilta.
Mustalaistyttö Esmeraldana oli Josefin Silén, ja minulle uusi tuttavuus, ja toivotan kaikkea hyvää hänelle, ja tervetuloa kehiin! Töitä voi tehdä niin erilaisilla temperamenteilla. Muuten, hyvin ja tarkkaan tehty käsiohjelma sisältää meheviä yksityiskohtia Victor Hugosta, kuin myös poliittisesti korrektia taustatietoa. Käytän nyt sanaa mustalaistyttö, joka on alkuperäisessä teoksessakin. Romanttinen hahmo, vapaa ja villi nuori nainen, joka kulkee paljain jaloin, ja jolla on empatiakyky.
Toisaalta miesten jumaloima, toisaalta rajoittama, toisaalta inhoamaa porukkaa, irtolaisia, mustalaisia.
Inhaa patriarkaattia edustava Claude Frollo, jota näyttelee Ilkka Hämäläinen, jonka olen edellisen kerran nähnyt Oopperan kummituksena Helsingissä. Toisaalta hän on myös kirkko edustava mies, joka on vasten tahtoaan rakastunut Esmeraldaan, ja myös himoaa tätä, vaikka ei saisi, ja vaikka ei haluaisi. Hän halveksii kerjäläisiä, köyhiä ja alamaailmaa. Häkellyin kun tulin vessasta ja hän huikkasi mulle käytävällä, että moi.
Antti Langia ( Clopin ) olen nähnyt viimeksi Raskolnikovina, ja hän olikin yllättävän hyvä suomen Sankarit sukkahousuissa -elokuvan sankarin tyyppisenä sankarina, sekä koomisena että romanttisena.
Ensembleen kuului myös elävät patsaat. Erityiset helluset oli elävät gargoilit. Joilla oli tosi upeat kynnet!
Myös tyhmä ja naurettava kuningas ( Kuningas Louis ) keinuhevosineen toimi. Häntä näytteli Risto Korhonen, joka toi myös kertojana.
Ekstaattista, mutta ei iahn pikkulapsille sopivaa. Kuten disneystä ajatellaan. Että koko perheen vesitettyä höttöä. Ei. Hyvin synkissäkin vesissä, ja varjoissa käydään. yli 12-vuotiaille.
Massiivista, pakahduttavaa.Olen kauhuromantiikan ja gotiilan suurkuluttaja useammalla vuosikymmenellä. Victor Hugo on lemppareitani niin kirjahyllyssä kuin myös elokuvina. Halusin nähdä tämän heti, kun kuulin, että tulossa on.
Sitten uutisissa Notre Dame paloi. Itse rakastan rakennusta Notre Dame, kuvasin sitä aikoinaan paljon. Tunsin surua, kun minulle rakas, maaginen rakennus on tulessa, tuhoutumassa. Verkossa jotkin ihmiste kritisoivat, miksi on varaa rakennuksen jälleenrakentamiseen, muttei köyhyyden poistamiseen, eikä asunnottomille, eikä pakolaisille. Se, että arvostaa historiallisia kohteita, kunnioittaa taidetta ja arkkitehtuuria, ei tarkoita siteä, etteikö olisi myös antifasisti, etteikö uskoisi oikeaan tasa-arvoon ja vapauteen.
Näin tämän medialipulla, kiitämme ja kumarramme. Vappuun asti on näytöksiä, suosittelen katsomaan ja kokemaan. Yllättymään ja nauttimaan. Itstuin ihan keskellä arvostetun ja anarkistisen teatteriohjaajan vieressä, ja rivillä jotain 5. Hyvät näkymät jokapuolelle. Parhaimmat. Tampereen Notre Dame sopii myös immeisille, jotka eivät teatteriin yleensä astu. Tuntuu olevan vallalla käsitys, että suomalainen teatteri tai musikaali olisi jotenkin köpöä verrattuna muuhun maailmaan, mutta kyllä se on parempaa. Siinä on mukana jotain kotikutoisuutta, ettei esitystä laajenneta valtavan kokoiselle lavalle, eikä suureen saliin, vaan sopivasti. Mutta kaikki on ammattitaitoista.
" Notre Damen kellonsoittaja
Vaikuttava suurmusikaali hurmaa ja valloittaa! "
Ensi-ilta:13.09.2019
Näyttämö:Päänäyttämö
Kesto:2 t 30 min
Tekijäloota:
Notre Damen kellonsoittaja jatkaa Tampereen Teatterin upeiden musikaalituotantojen sarjaa.
Perustuu Victor Hugon romaaniin ja Disney-elokuvan lauluihin
Esitetään Music Theatre International Europen luvalla
Musiikki Alan Menken
Laulujen sanat Stephen Schwartz
Käsikirjoitus Peter Parnell
Suomennos Mikko Koivusalo
Ohjaus Georg Malvius
Musiikin johto Martin Segerstråle
Lavastussuunnittelu Marjatta Kuivasto
Pukusuunnittelu Ellen Cairns
Koreografia Adrienne Åbjörn
Valosuunnittelu Raimo Salmi
Äänisuunnittelu Ivan Bavard, Jaakko Virmavirta
Videot Heikki Järvinen
Petrus Kähkönen Quasimodo
Josefin Silén Esmeralda
Ilkka Hämäläinen Claude Frollo
Lari Halme Phoebus
Antti Lang Clopin
Risto Korhonen Kertoja / Kuningas Louis
Ville Mäkinen Jehan
Pia Piltz Florica
Arttu Ratinen Fredrik / Isä Dupin
Helena Rängman Kivipatsas 1, / Ensemble
Elina Rintala Kivipatsas 2
Pyry Smolander Kivipatsas 3
Matti Hakulinen Kivipatsas 4
Petteri Loukio St. Aphrodisius
Elisa Piispanen Madame
Ilona Chevakova
Panu Kangas
Filip Rosengren
Jukka Wennström
Osku Ärilä
Aki Haikonen
Raisa Kekarainen
Ulriikka Heikinheimo
Klaara Haapanen
Kamarikuoro Tampere Cappella
Suomen Teatteriopiston opiskelijoita
13 hengen orkesteri
Tampereen teatterin sivulta:
" Notre Damen kellonsoittaja perustuu Disneyn animaatioelokuvaan ja Victor Hugon samannimiseen romaaniin. Musikaali kertoo rohkeudesta ja sorrosta, vihasta ja rakkaudesta – taistelusta paremman maailman puolesta. Sen jännittävät ja mukaansatempaavat tapahtumat sijoittuvat 1400-luvun lopun Pariisiin.
Kellonsoittaja Quasimodo on hyväsydäminen mutta epämuodostunut hylkiö. Kyttyräselkäisenä hän on elänyt koko ikänsä Notre Damen katedraalin suojissa, sieltä koskaan poistumatta. Yksi päivä muuttaa Quasimodon, hänen isäntänsä arkkidiakoni Claude Frollon, oikeudentuntoisen mustalaistyttö Esmeraldan ja urhoollisen kapteeni Phoebusin elämät ikiajoiksi.
Musikaalin on luonut Oscar-palkittu kaksikko, Alan Menken (mm. Aladdin, Pieni merenneito, Kaunotar ja hirviö) ja Stephen Schwartz (mm. Egyptin prinssi, Pocahontas) sekä Peter Parnell. Lumoava musiikki perustuu Disney-elokuvan musiikkiin sekä musikaalia varten sävellettyyn musiikkiin. Suomennoksesta vastaa Mikko Koivusalo.
Suosittelemme musikaalia yli 12-vuotiaille. "
Aatelinen, goottilainen tekoälytaide: Aatelinen, kauhuromanttinen tekoälytaide, nyrpeät goottiprinsessat ja moni muu: Aloitin valokuvaamisen 70-luvun lopulla lituskaisella pikkukameralla, jonka salamakuutio poltti merkkejä otsaan. 80-luvulla oli jo mukava punamusta näppärä Konica, sitten 1988 maissa ostin ensimmäisen järkkärin, järjestelmäkameran. Osa mustavalkoisista kuvistani isä kehitti vessassa. Tämä oli siis filmiaikaa, kuvasin myös dioja. Nykyään laitteelta katsottavat kuvat muistuttavat noita dioja, joista loisti valo... Huonoja digikameroita ostin noin vuoden 2003 maissa, ja jälkeen. Digijärkkärin ostin 2008 maissa. Useampikin köytetty digijärkkäri löytyy. Kuvaan myös firmojen tai lehtien kameroilla. Osa kameroista on yhteisomistuksessa. Filmille ei ole varaa kuvata naisen eurolla, ikävä kyllä. Instagramista en alkuun välittänyt mutta kun sain ensimmäisen (Maxwell) smart phonen, Maxwell Smart viittaa tolloon saman nimiseen agenttiin, jolla oli kenkäpuhelin 60-luvulla. Älypuhelimen sain joskus 2014 jälkeen. Instassa aloin ehkä 2015. TikTokissa aloin 2022. Muut siltä väliltä. Tekoälytaiteessa kantsii muistaa, ei pelkästään copyright, tekijänoikeus, vaan myös, että sen taide on valkoisten etuoikeutettujen heteromiesten tekemää, siis suppeaa sinänsä. Tekoälyn groteskisuus, dada ja inhimilliset tai epäinhimilliset virheet viehättävät, naurattavat tai karmiwat. Mitäh mitäs boomeri buumeri tekee tiktokissa? Varmaan paljon, varsinkin kirjavinkkaa, ja muutenkin naiset pitävät Suomen kulttuuria yllä. Käytän sekaisin mm Photolab, TikTok, Reface tekniikoita ja alustoja, myös Facebookin. Kuvaa ja videota. Teen myös fänitaidetta ja muuta höpsöä. Kuitenkin positiivistä, osa itselleni, osa faniyhteisöön. Tässä olen ottanut vakavan valokuvan itsestäni paksuin kajalvedoin 80-luvulta, ja valinnut ReFace -naamanvaihtopalvelun rinsessoista sen sopivimman. Luin kauhuromantiikkaa jo 80-luvulla, ja kirjakannet on yhäkin muistissa hyperdramaattisina ja nostalgisina. Kuumina ja koskettavina. Minun juttujani. Minun vapaa-aikaani. ( Samat jorinat toisessa blogissani Satu Ylävaara Retrospective Art: Mixed Art, Ai Art: Aatelinen, kauhuromanttinen tekoälytaide, nyrpeät goottiprinsessat ja moni muu: Aloitin valokuvaamisen 70-luvun lopulla enemmin kuvin.... keskiviikko 12. heinäkuuta 2023:)
