tiistai 17. toukokuuta 2022

Huhtikuussa 2017 kauniita jalanjälkiä. Onko Leningrad Cowboysit käyneet täällä, vai olenko matkannut keskiajalle?

Huhtikuussa 2017 kauniita jalanjälkiä, lumella, lumessa. Onko Leningrad Cowboysit käyneet täällä, vai olenko matkannut keskiajalle? © Satu Ylavaara Photography 2017:


© Satu Ylavaara Photography 2017


Helsinki sumussa 02.04.2017 KauhuCon tapahtuman jälkehen...

Helsinki sumussa 02.04.2017 KauhuCon tapahtuman jälkehen...  Onhan niitä uusiakin kuvia, kun kuvaan usemammalla kameralla ja puhelimella, jossa Leican linssejä 2 kpl, ja julkaisen nopsaan usammalla some-alustallani, mm Instagram ja Twitter, mutta tässä aiemmin julkaisemattomia. Satu  Ylavaara Photography 2017:

Uspenskin katedraalin haamu, käsittelemätön kuva
omakuva katupeilissä, kamera Lumixi eli Panasonic DMC-TZ7
tämä Lumixi oli mainio, kun tiesi sen rajat
satama on kaunis, kun horisonttia ei nää
oliko tämä hirvitys olemassa vuonna 2017, näköjään
Shieko Reto: Gender Human -näyttely  Pohjoismaisessa kulttuuripisteessä, Kaisaniemessä, mutta siitä toisessa blogissani Shieko Reto: Gender Human -näyttely Pohjoismaisessa kulttuuripisteessä, Kaisaniemessä 02.04.2017










© Satu  Ylavaara Photography 2017

maanantai 16. toukokuuta 2022

Nyt on goottilainen tarina kohillaan - Notre Damen kellonsoittaja Tampereella 2019

Nyt on goottilainen tarina kohillaan - Notre Damen kellonsoittaja Tampereella Ei todellakaan mitään hävettävää, vaan komeaa ja ajatonta. Olin ensi-illassa hehkussa sekä myös harjoituksissa, joissa sai etumakua. Esimakua. Jos aloitan alusta, ja Tampereen teatterin syyskauden avajaisissa tuolloin elokuussa. Kun saavuin teatterille ja nyin ovea. Se ei auennut. Herrasmies takaani tuli paikalle, ja ihmetteli samaa, ettei ole auki, vaikka avajaiset kohta. Että hän ilmoittaa sisällä henkilökunnalle, että avata ovet. Hän oli musikaalin ohjaaja Georg Malvius.


Itse lämpiön kahviossa pääjohtaja toivotti myös lämpimästi tervetulleeksi. Tilassa esiteltiin kaikki tulevat proggikset, mutta suurimman osan, hehkutuksen sai Notre Damen kellonsoittaja eli näyttelijä Petrus Kähkönen, jonka vaatimattomuutta ja lahjakkuutta kehuin ohjaajalle. Ja Kähköselle itselleen. Tilaisuudessa Quasimodo laulaa luritti sydäntäsärkevän laulun, jossa hän haluaa kuulua joukkoon, rakastaa ja iloita, mutta jää varjoihin, rujona, jota pelätään, tai jolle nauretaan.

No sitten pääsimme paria päivää myöhemmin avoimiin harkkoihin. Huh huh. Rakastan gargoylejä, noita kivipatsaita, vedensyöksijöitä, vesinokkia, jotka harmaina hirviöinä uhmaavat korkealla goottilaisen rakennuksen jokaisessa ilmansuunnassa. Tässä tapauksessa parvilla, ja korkealla näyttämöllä. Lavalla oli massiivinen puinen tellinki, joka kannatteli kumajaa kelloa.

Ensemblen voima, vaikka harjoituksissa ei ollut kaikki maskit, peruukit, huivit,tamburiinit eikä härvelit vielä kohillaan. Eikä painotukset, niin oli oikein piristää seurata Lari Halmeen ( Phoebus ) työskentelyä. Kuinka hän naama peruslukemilla vitsaillen sai tilanteen kuin tilanteen hauskaksi, rennoksi. Phoebus on tällainen perussankari, naistenkaataja, ensirakastaja. Ironinen sellainen, mutta täysin kaanoniin sopiva veijari. Vaikka Halme jossain radiohaastattelussa, tai vastaavassa mietti, oliko hän liian vanha nelikymppisenä siihen. Ei mitään hätää, hyvin sovit. Hänellä oli muuten häiritsevän pitkä miekka.

Sitten koitti ensi-ilta.



Mustalaistyttö Esmeraldana oli Josefin Silén, ja minulle uusi tuttavuus, ja toivotan kaikkea hyvää hänelle, ja tervetuloa kehiin! Töitä voi tehdä niin erilaisilla temperamenteilla. Muuten, hyvin ja tarkkaan tehty käsiohjelma sisältää meheviä yksityiskohtia Victor Hugosta, kuin myös poliittisesti korrektia taustatietoa. Käytän nyt sanaa mustalaistyttö, joka on alkuperäisessä teoksessakin. Romanttinen hahmo, vapaa ja villi nuori nainen, joka kulkee paljain jaloin, ja jolla on empatiakyky.

Toisaalta miesten jumaloima, toisaalta rajoittama, toisaalta inhoamaa porukkaa, irtolaisia, mustalaisia.

Inhaa patriarkaattia edustava Claude Frollo, jota näyttelee Ilkka Hämäläinen, jonka olen edellisen kerran nähnyt Oopperan kummituksena Helsingissä. Toisaalta hän on myös kirkko edustava mies, joka on vasten tahtoaan rakastunut Esmeraldaan, ja myös himoaa tätä, vaikka ei saisi, ja vaikka ei haluaisi. Hän halveksii kerjäläisiä, köyhiä ja alamaailmaa. Häkellyin kun tulin vessasta ja hän huikkasi mulle käytävällä, että moi.

 Antti Langia ( Clopin ) olen nähnyt viimeksi Raskolnikovina, ja hän olikin yllättävän hyvä suomen Sankarit sukkahousuissa -elokuvan sankarin tyyppisenä sankarina, sekä koomisena että romanttisena. Ensembleen kuului myös elävät patsaat. Erityiset helluset oli elävät gargoilit. Joilla oli tosi upeat kynnet!

Myös tyhmä ja naurettava kuningas ( Kuningas Louis ) keinuhevosineen toimi. Häntä näytteli Risto Korhonen, joka toi myös kertojana.

Ekstaattista, mutta ei iahn pikkulapsille sopivaa. Kuten disneystä ajatellaan. Että koko perheen vesitettyä höttöä. Ei. Hyvin synkissäkin vesissä, ja varjoissa käydään. yli 12-vuotiaille.

Massiivista, pakahduttavaa.Olen kauhuromantiikan ja gotiilan suurkuluttaja useammalla vuosikymmenellä. Victor Hugo on lemppareitani niin kirjahyllyssä kuin myös elokuvina. Halusin nähdä tämän heti, kun kuulin, että tulossa on. Sitten uutisissa Notre Dame paloi. Itse rakastan rakennusta Notre Dame, kuvasin sitä aikoinaan paljon. Tunsin surua, kun minulle rakas, maaginen rakennus on tulessa, tuhoutumassa. Verkossa jotkin ihmiste kritisoivat, miksi on varaa rakennuksen jälleenrakentamiseen, muttei köyhyyden poistamiseen, eikä asunnottomille, eikä pakolaisille. Se, että arvostaa historiallisia kohteita, kunnioittaa taidetta ja arkkitehtuuria, ei tarkoita siteä, etteikö olisi myös antifasisti, etteikö uskoisi oikeaan tasa-arvoon ja vapauteen.

Näin tämän medialipulla, kiitämme ja kumarramme. Vappuun asti on näytöksiä, suosittelen katsomaan ja kokemaan. Yllättymään ja nauttimaan. Itstuin ihan keskellä arvostetun ja anarkistisen teatteriohjaajan vieressä, ja rivillä jotain 5. Hyvät näkymät jokapuolelle. Parhaimmat. Tampereen Notre Dame sopii myös immeisille, jotka eivät teatteriin yleensä astu. Tuntuu olevan vallalla käsitys, että suomalainen teatteri tai musikaali olisi jotenkin köpöä verrattuna muuhun maailmaan, mutta kyllä se on parempaa. Siinä on mukana jotain kotikutoisuutta, ettei esitystä laajenneta valtavan kokoiselle lavalle, eikä suureen saliin, vaan sopivasti. Mutta kaikki on ammattitaitoista.










" Notre Damen kellonsoittaja Vaikuttava suurmusikaali hurmaa ja valloittaa! "

  Ensi-ilta:13.09.2019
 Näyttämö:Päänäyttämö
Kesto:2 t 30 min

 Tekijäloota:


 Notre Damen kellonsoittaja jatkaa Tampereen Teatterin upeiden musikaalituotantojen sarjaa. Perustuu Victor Hugon romaaniin ja Disney-elokuvan lauluihin Esitetään Music Theatre International Europen luvalla
Musiikki Alan Menken Laulujen sanat Stephen Schwartz
Käsikirjoitus Peter Parnell Suomennos Mikko Koivusalo
Ohjaus Georg Malvius
Musiikin johto Martin Segerstråle
Lavastussuunnittelu Marjatta Kuivasto Pukusuunnittelu Ellen Cairns Koreografia Adrienne Åbjörn Valosuunnittelu Raimo Salmi Äänisuunnittelu Ivan Bavard, Jaakko Virmavirta Videot Heikki Järvinen


Petrus Kähkönen Quasimodo
Josefin Silén Esmeralda
Ilkka Hämäläinen Claude Frollo
Lari Halme Phoebus
Antti Lang Clopin
Risto Korhonen Kertoja / Kuningas Louis
Ville Mäkinen Jehan Pia Piltz Florica Arttu Ratinen Fredrik / Isä Dupin Helena Rängman Kivipatsas 1, / Ensemble Elina Rintala Kivipatsas 2 Pyry Smolander Kivipatsas 3 Matti Hakulinen Kivipatsas 4 Petteri Loukio St. Aphrodisius Elisa Piispanen Madame Ilona Chevakova Panu Kangas Filip Rosengren Jukka Wennström Osku Ärilä Aki Haikonen Raisa Kekarainen Ulriikka Heikinheimo Klaara Haapanen Kamarikuoro Tampere Cappella Suomen Teatteriopiston opiskelijoita 13 hengen orkesteri



 Tampereen teatterin sivulta: " Notre Damen kellonsoittaja perustuu Disneyn animaatioelokuvaan ja Victor Hugon samannimiseen romaaniin. Musikaali kertoo rohkeudesta ja sorrosta, vihasta ja rakkaudesta – taistelusta paremman maailman puolesta. Sen jännittävät ja mukaansatempaavat tapahtumat sijoittuvat 1400-luvun lopun Pariisiin. Kellonsoittaja Quasimodo on hyväsydäminen mutta epämuodostunut hylkiö. Kyttyräselkäisenä hän on elänyt koko ikänsä Notre Damen katedraalin suojissa, sieltä koskaan poistumatta. Yksi päivä muuttaa Quasimodon, hänen isäntänsä arkkidiakoni Claude Frollon, oikeudentuntoisen mustalaistyttö Esmeraldan ja urhoollisen kapteeni Phoebusin elämät ikiajoiksi. Musikaalin on luonut Oscar-palkittu kaksikko, Alan Menken (mm. Aladdin, Pieni merenneito, Kaunotar ja hirviö) ja Stephen Schwartz (mm. Egyptin prinssi, Pocahontas) sekä Peter Parnell. Lumoava musiikki perustuu Disney-elokuvan musiikkiin sekä musikaalia varten sävellettyyn musiikkiin. Suomennoksesta vastaa Mikko Koivusalo. Suosittelemme musikaalia yli 12-vuotiaille. "





keskiviikko 22. joulukuuta 2021

Kauniita karhuja kokoelma Senaatintorilla 01.10.2010:

Kauniita karhuja kokoelma Senaatintorilla 01.10.2010:  United Buddy Bears -näyttelyn 142:sta kaksimetrisestä karhupatsaasta tässä muutama. Karhupatsaista kukin edustaa yhtä Yhdistyneiden Kansakuntien tunnustamaa valtiota. Onko näin? Lisää kuvia toisaalla blogissani: Kauniita karhuja kokoelma Senaatintorilla 01.10.2010: United Buddy Bears -näyttely




perjantai 17. joulukuuta 2021

Last Night in Hellsinki, viime yönä Helsingissä, Sokoksen edestä

Last Night in Hellsinki, viime yönä Helsingissä, Sokoksen edestä, 14.12.2021. Välillä myös mustavalkoisia yökuvia, jossa asfaltti kiiltää. 


Sateinen öinen Helsinki, toki kaukana Kuusamosta, sade joka puhdisti

Dirty old town, eiku sateinen öinen Helsinki, toki kaukana Kuusamosta, sade joka puhdisti kaiken 23.09.2021. Lasipalatsin Bio Rex 

#NightPhotography




Last Night in Hakaniemi

Last Night in Hellsinki, Hakaniemi 12.12.2021. Night photography. Yöllisiä kuvia. Yökuvvausta, yökuvausta. Neonvaloja, maionoksia, heijastuksia. Sataa. Autot ajaa tuhatta ja sataa.